Eilen kuistille oli aamulenkin aikaan pärähtänyt tilaamani sähköviulu. Voi iloa! Halusin soittaa pienenä viulua, mutta äiti torppasi haaveet. Ei jaksanut kuunnella narinaa. No nytpäs aika oli kypsä tilata se narisko :)
Illalla sitä yritin virittää ja haaveissa oli ihan päästä kokeilemaankin laitetta. Tiedänpähän nyt mistä tulee sanonta; kireä kuin viulun kieli. G- kielen sain kohdilleen ja D-kieli päätti katketa kesken kaiken virityksen. Tänään siis marssien musiikkikauppaan, saavat laittaa puuttuvan kielen ja virittää samalla. Luovutan.
Harjoittelin eilen pitämään sitä kohdillaan ja kuvittelin vinguttavani sitä. Kiitos YouTube opettajan, minäkin luulen tulevani suureksi ja mahtavaksi viulistiksi.
Ennen sitä tässä kuitenkin olisi tarkoitus oppia joku joululaulu. Voisi yllättää jouluna perheen, riippuu ihan oppilaasta onko yllätys positiivinen vai ei... Ainakin kova halu olisi oppia soittamaan jotain. Kaikki tämähän on johdatusta siihen, että tahtoisin tyttären tyrkätä heti kolme vuotiaana viulutunneille. Pitäähän se aivopesu aloittaa pienenä. Lapsi katsoo mallia ja sen sainkin huomata tänään. Tytär kuuli radiosta Lily Allenin biisin Hard out here ja sitten alkoi jammailu. Nousi syöttötuolia vasten ja heilutti päätä ja peppua. Kenestäkähän olisi katsonut mallia?!
Nyt nostattamaan sitä joulumieltä katsoen kuinka soitetaan Kulkuset, kulkuset. Sitten viimeinen lahja pakettiin ja viime viikolla tehty pipari tai kaksi suuhun. Kyllä valmistetut on tosi hyvällä mallilla, kerrankin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti