Harmitus ja kylmetys

Uurastin omasta mielestäni pitkän lenkin hyytävässä syystuulessa. Varpaat ja sormet menivät jo kelissä tunnottomiksi. Yritin ottaa sisukkaasti kuvaa jossa minä ja kolme koiraa poseeraamme. Se osottautuu hankalaksi, varsinkin kun kuvassa täytyisi minunkin onnistua. 

Olen tyytyväinen otokseen 50. Jatkaessamme matkaa tajuan mitä tein väärin. Minun olisi tullut miettiä kuvakulmia ja etäisyyksiä... Tietenkin on hankalaa ottaa kuva lähes jäätyneellä vasemmalla kädellä, jos kaikki olemme samassa linjassa. Olisi pitänyt ottaa kuva koirien jäädessä taka-alalle. Kaikkea ei voi tajuta...

Kotiovella seuraa pettymys; ei paketin pakettia Amazonilta. Lähdimme lenkille ettei tartteisi kuitata pakettia ja seurustella postinjakajan kanssa, joka on kylläkin mukava. Meille tulee hävettävän paljon paketteja, eli en jaksaisi joka päivä vaihtaa kuulumisia. Joulunaikaan tahti ei ainakaan vähene...

Nieltyä pettymyksen marssin keittiöön vedenkeittimelle. Mieleni tekee isoa mukia teetä, makuna Lipton Mustikkamuffinssi. Ostin sitä, koska Ajattelin sen vähentävän makeanhimoa. Viimeksi kävi toisin, söin teekupin ohessa tiikerikakkua, mokkapalaa ja keksejä. Tällä kertaa yritän pysyä lujana. Varaan vain kupin viereen yhden keksin. Tai en sitäkään.

Veden kiehuessa etsin villasukat ja huomaan uuden pettymyksen. Fitbit oli jäänyt kotiin latautumaan. Siinä jäi sitten tämän päivän kilometrit keräämättä. Jos olisin liikunta- tai kilometriaddikti lähtisin uudelle lenkille välittömästi. En ole, jään juomaan rauhallisin teetäni ja sulattelemaan itseäni uunin viereen.