Vietämme ensimmäistä Isänpäivää niin, että mieheni on isä. Hän on ollut tähän asti isäntä, kolmelle koiralle.
Olimme muistaneet miestäni, tyttäremme isää ja koiriemme isäntää aika perinteisellä lahjalla. Kakkua ei onneksi tarvinnut väsätä. Eikä kahvia tarjoilla sänkyyn.
Tällä kertaa lahja oli kuulema hyvä, yleensä lahjani ovat jokseenkin epäonnistuneita. Olen tyytyväinen, vaikka samalla pettynyt.
Keväällä vietettiin Äitienpäivä niin, että olin itse äiti. Lahjaa ei tullut, koska en ollut sitä vielä ansainnut. Se ei ole ehkä asia jonka jokainen tuore äiti haluaa kuulla. Se on lause joka jää päähän pyörimään. Se nostaa päätään vielä pitkään ja pistää miettimään onko sitä koskaan ansainnut lahjansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti