Tervetuloa

Olen kirjoittanut blogia vuodesta 2007. Silloin otettiin mieheni kanssa ensimmäinen koiramme ja oli luonnollista ryhtyä kirjoittamaan kuulumisia, ensin ehkä kasvattajaa ja kavereita varten. Sittemmin blogin myötä on törmännyt ihmisiin jonka kotona asuu mäyräkoira tai vastaava. Sen myötä tullut tuttavapiiri on ollut kuin tukiverkko. 

Jotenkin oli luonnollista siirtyä kirjoittamaan ensimmäisen lapsemme syntymän jälkeen omia ajatuksia. Olen purppassut asioista tähän asti Facebookissa. Julkaissut kuvia Instagramissa. Ottanut pitkän tauon jälkeen Twitterin uudelleen käyttöön. Lisäksi olen päivitellyt koiriemme blogia. Olen ollut sosiaalisessa mediassa, vaikka olen ihminen joka luottaa mustekynään ja ruutuvihkoon. 

Tällä hetkellä vietän aikaa kotona tyttäremme (8 kk) kanssa. Minulla on aikaa olla ajatusteni kanssa. Muutoin aikaa ei ehkä ole. Koskapa sitä tarpeeksi olisi? Käsittelen päässäni kaikkea ja minusta olisi hauska ajatus ryhtyä kirjoittamaan päiväkirjaa, se oli joskus elämäni henkireikä. Perinteisen päiväkirjan saanen unohtaa, sillä niitä kertyy yllättävän paljon nurkkiin. Tämä olkoon minun uusi henkireikäni. Aivan sama onko lukijoita vai ei. Tämä olkoon minua varten. Niille asioille joita en viitsi kirjoittaa Facebookin seinälle ystävien katsottavaksi. Niille asioille joihin ei löydy kuvia Instagrammata. Niihin asioihin joihin Twitterin merkit eivät riitä. Sekä niille asioille joissa koirat eivät ole pääasiassa. 

Olen täynnä intoa ja energiaa kuin Berocca -purkki. Toivon ettei into jää tähän, vaan pystyn pitämään blogin hengissä ja kirjoittamaan asioista joita en häpeä lukea myöhemmin. 

Tervetuloa Olipa kerran E ja yhteistyö tumblr:n jatkukoon yhteistyö Bloggerin kanssa!