Isäntä on laihtunut toukokuusta tähän hetkeen 40 kiloa, mutta on hän kunnioitettavan paljon juossut ja urheillut. Itse olen ollut normaalipainoinen koko elämäni, mutta ainahan sitä muutaman kilon voi pudottaa. Ja itse asiassa se on käynyt aika vaivattomasti.
Viimeisillä päivinä raskaana painoin varmaan reippaasti yli 70 kiloa. Raskausmyrkytyksen takia kehoon kertyi tavallista enemmän nestettä. Onnekseni painoa ei mitattu kertaakaan yhdeksän päivän aikana sairaalassa. Inhosin koko mittausta raskausaikana, se oli neuvolan nöyryyttävin tapahtuma. Siis paino ei muutoin noussut huomautettavan paljon. Silti... oli kauheaa tuijottaa lukuja jotka olivat vaihtuneet 54 kilosta jonnekin +60...
Lopputarkastuksessa, noin kahdeksen viikon jälkeen synnytyksestä, jo sentään painoin lähes sen 54 kiloa, mutta se ei tuntunut oikeastaan riittävän. Löysin jonkun terveystarkastuksen vuodelta 2000. Siinä olin painanut 50 kiloa. Se olisi uusi tavoitteeni!
Tänä aamuna painoin 46,7 kiloa ja tiedän ettei paino ole kuin luku vaa'assa. Olen paininut lievän syömishäiriön kanssa yläasteella ollessa. Silloin rasvaton maito tuli laimennettua vedellä jne. Tällä hetkellä makeanhimo on kamala. Tekisi mieli palata takaisin entiseen elämään jossa söisin leivoksia. Ne eivät ole painoani nostaneet ennenkään, eivät tietenkään, sillä niinä päivinä en ole lämmintä ateriaa syönyt.
Nyt kuitenkin uuden hienon vaakamme ansiosta pystymme tarkkailemaan painon lisäksi rasva- ja lihasluustoprosenttia. Se on hieno tuki kohti terveempää elämää. Olen syönyt tässä viime aikoina nimittäin mokkapaloja, pullaa, kuivakakkua ja muuta. Paino ei nouse, mutta rasvaprosentti nousee. Eli ratkaisut näkyvät välittömästi.
Aamulenkin jälkeen minun teki mieli taas herkutella. Teevesi oli jo kiehumassa ja mokkapala sulamassa. Peruin tekemiseni ja tein itselleni proteiinipirtelön. Ai kuinka makeaa se olikin, muutama mustikka, maitoa ja vaniljanmakuinen stevialla makeutettu proteiinijauhe. Luultavasti pitää myös ärsyttävää pikku nälkää paremmin poissa. Olen niin ylpeä itsestäni! En kiellä itseltäni täysin herkkuja, mutta tahdon elää tai ainakin tarjota itselleni mahdollisuuden terveempään elämään.
Vau, onnittelut isännälle mahtavasta painonpudotuksesta, mikäli hän on nyt sitten normaalipainoinen. Tuo kilomäärä on juuri se mikä minun tulisi laihtua, jotta olisin ns normaalipainoinen. Alipainoinen en halua olla eikä minulla ole ikinä ollut mitään syömishäiriötä. ylipaino kasaantui 8 vuotta sitten pitkällä sairaalareissulla. Ole varovainen, jos sinulla on ollut syömishäiriö nuorena. Se syömishäiriö voi iskeä aikuisenakin. Nuo kilomääräsi tuntuvat huuurjan pieniltä tai sitten olet todella lyhyt esim 150 cm? Terveisii M-L
VastaaPoistaMuistathan kuitenkin olla armollinen itsellesi - liian tiukka kuuri saattaa kaatua juuri siihen liikaan tiukkuuteen. Olette kuitenkin tehneet oikean päätöksen, terveys on tärkeä asia ja liikunta tekee hyvää sekä fyysiselle- että henkiselle hyvinvoinnille.
VastaaPoistaJoo, mies tosiaankin laihdutti itsensä ylipainosta normaaliksi. Koko mies muuttui ulkoisesti. Itse olen melkoinen kirppu, kun pituuttakin on himpun alle 160, mutta mahdun ainakin lastenosaston kuteisiin.
VastaaPoistaJa mitä tuohon kuriin tulee... Lipsumista on tapahtunut, sillä piti ottaa pullaa ja keksiä. Neiti Väniskö piti siitä huolen. Huomaan tyydyttäväni itseäni pettymykseltä syömällä jotain pientä ja makeaa. Ja jouluna saa syödä toki itsensä ähkyyn. Luulen, ettänyt on terve suhtautuminen ruokaan, satunnaisia lipsahduksia lukuunottamatta.
VastaaPoistaItse pidän liikaa karkista...siis ihan liikaa.En juuri syö pullaa tms. enkä limpparia. Sipseihin sorrun taas useimmin...haluan päästä siitä eroon. Onneksi eilen sitä testasin ja kas! Pystyin pitämään pääni, mutta karkkihyllyn eessä... :/ Turkinpippuri: se on minun heikkous. Olen sen 160cm pitkä ja painan n. 60kg.....Ihan liikaa mun mielestä. Kunpa saan tiputettua sen kolme kiloa pois. Olisin tyytyväinen. Yksi mikä aiheutti lihomista oli ehkäisy eri muodoissa, jätin pois, kun en jaksanut sitä ainaista turvonnutta oloa.
VastaaPoistaHieno saavutus molemmilta! :) Olet yhtä laiheliini, ku mä about 12 vuotta sitten ;)
Juu sipsit, NAM! Niillä ja dipillä on monta aterii korvattu. Tällä hetkellä jo se haju, kun pussin aukaisee etoo. Ennenhän se oli parasta. Kummaa!?
PoistaSaa nähdä kuinka kauan lukemat pysyvät näissä, mutta tiedän ainakin sen olevan mahdollista pudottaa takaisin. Siis jos kiloja tulee harmittavasti takaisin. Suurin kiitos kuulunee kuitenkin koirille, jotka vaativat sen kaksi lenkkiä päivässä.